Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusi vuosi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusi vuosi. Näytä kaikki tekstit

2. tammikuuta 2011

What I've felt, What I've known

"Lay beside me, under wicked sky
The black of day, dark of night, we share this paralyze
The door cracks open, but there's no sun shining through
Black heart scarring darker still, but there's no sun shining through
No, there's no sun shining through
No, there's no sun shining..."
- Metallica: The Unforgiven II -

Day 03- A habit that you wish you didn’t have.
emergencyroomblog.blogspot.com

No niin, nyt on ollut monta päivää hiljaista täällä blogissa, mutta nyt kun on taas sunnuntai ja joululoma joko loppuu tai lähestyy loppuaan, tarkoittaa se myös sitä, että Elli lähti tänään kotiin ja minä palasin blogini ääreen.
Mutta nyt minä voinkin sitten kertoa viikon kuulumiset. Harmittaa vain, että en ole saanut kaikkia kuvia koneelle, joten tämä ei ole niin kuvarikas päivitys, kuin toivoin.
Elli tuli siis maanantai-iltana ja lähdin naapuriin lähes samantien, kun hän tuli. Voisi sanoa, että olen tämän viikon asunut naapurissa, yhden yön kuitenkin jopa yövyin kotona. Viikko on mennyt lähinnä leffoja katsellessa, nukkuessa ja jutellessa, mutta juuri sitä olin kaivannutkin!
Käytiin me myös keskiviikkona Kirkkoniemessä, Norjassa, shoppailemassa ja sukuloimassa tädin ja serkun luona. Kaupoista tarttui mukaan mm. hiusväriä ja ripsien ja kulmakarvojen pikavärjäys sekä shampoota ja hoitoainetta.
L´ORÉAL PARiS Récital Préférence 4.5 Riviera Mahognibrun, Cubus 168 NOK
Depend Ripsien ja kulmakarvojen pikavärjäys Ruskea, Cubus 99 NOK














Takaisin päin tullessa pysähdyttiin Kirkenes SnowHotelissa. Hotelli oli aivan upea! En olisi uskonut että olisin siihen juuri ihastunut, mutta se oli kyllä todella hieno.


 
Kuvat:
baltictravelcompany.com
travelsignposts.com

Perjantai olikin sitten tietty jo uuden vuoden aatto! Aattona olin alkuillan kotona, syötiin perheen ja muutaman perhetutun kanssa illallista, kalkkunaa ja semmoista.
Sen jälkeen mentiin muutaman kaverin kanssa naapuriin, pelattiin sirkusta ja myöhemmin, n. 23 aikaan lähdimme kelkkailemaan, joka sitten ei mennyt aivan odotetulla tavalla, eli nappiin... Mutta hauskaahan se kyllä oli! Palasimme hiukan ennen kahtatoista, jonka jälkeen ammuttiin raketteja järven jäällä porukalla ja siinäkin tapahtui pientä kommellusta... Ammuskelun jälkeen menimme taas Ellin luo, pelasimme Trivial Pursuitia kavereiden kanssa, valettiin tinaa ja nautittiin seurasta. Kaverit lähtivät kahden-kolmen aikaan, joten aloimme katsomaan leffaa "Walk the line", joka on muuten ihana! Nukkumaan alettiin ehkä siinä kuuden pintaan.



Kelkkailemassa siis...



Tänään Elli sitten lähti veljensä kanssa kotiin. Ikävä jo nyt!
Eilinen meni siis myös aikalailla löhöilyyn, tosin kävin pelaamassa sählyä poikien kanssa. Pelasimme 1½ tuntia ja se oli kyllä hauskaa! Olisi mukava käydä pelaamassa joka viikko, mutta pelaajia on sen verran vähän, kun Ellin velikin lähti, että en usko että saadaan peliporukkaa välttämättä kokoon... Sinänsä harmi juttu, koska sähly on hauskaa ja se olisi voinut auttaa minua karkkilakossa, jonka aion aloittaa hmm... huomenna! Tänään nimittäin saatan vielä sortua jäätelöön. Karkkilakosta mieleeni tuleekin uuden vuoden lupaus, jota en ole vielä kerennyt miettimään. Itse asiassa koko joulukuu meni niin hujauksessa, että en ole juurikaan kerennyt miettimään mennyttä vuotta, enkä juuri tulevaakaan. Tulevaa vuotta koulun suhteen kyllä, mutta en muuten. Pitäisi se lupaus siis keksiä! Karkkilakko olisi yksi, mutta en luota sen pitävyyteen niin paljoa, että antaisin sen uuden vuoden lupaukseksi.

Mutta kuitenkin... Toivotan mahtavaa alkanutta vuotta 2011 kaikille!

27. joulukuuta 2010

Another day, another way

"Ja don dájat:
Ráhkes ustit čuoččo mu
bálddas vaikko mun leange
dakkáraš unna jalla."
- SomBy: Unna Jalla -

Day 02- A picture of something you cannot live without




















Pahoittelen, että kuva on näinkin laadukas...

Tänään on siis viimein se odotettu päivä: maanantai!
En olis uskonu, että joskus odotan maanantaita näin innoissani, vaikka ei se kamalasti ole tehnyt eroa viime kuukausina mun päivärutiineihin, kun tuo koulukin on aikalailla taka-alalla. Mutta tosiaan, paras ystäväni Elli tulee tänään ja olen aivan mahottoman ilonen siitä! Nähtiin viimeksi elokuun alussa meidän pikkuveljien kriparin päätösliturgiassa (jossa muuten olin isosena) ja sielläkin nähtiin se muutama tunti, josta vietettiin yhdessä pätkittäin yhteensä ehkä se puoli tuntia? Mmmm... nice.
En vaan vielä tiedä kuinka kauan Elli on täällä, toivottavasti uuden vuoden yli. Musta nimittäin on alkanut tuntumaan siltä, että sekoan kohta, jos en pääse ulos talosta esim. kelkkailemaan. Niin, tiedä sitten mitä kelkkailusta tulee, kun yksi kelkka on veljen, yhdessä ei valot pelaa ja kolmannesta on tela poikki, eli se ei ole aivan käyttökuntoinen. Ellin isänkään kelkatkaan eivät taida juuri paremmassa kunnossa olla. Samapa tuo, yhteinen aika on sitä parhainta!

Minä odotan uutta vuotta toisaalta kauhuissani, toisaalta innoissani. Innoissani siksi, että onhan se kuitenki uusi vuosi, uudet mahdollisuudet ym. kliseistä. Kauhuissani taas siksi, että uusi vuosi juhlana ja juhannus eivät ole juuri minun puolellani olleet. Juhannukset ovat pahempia, ne tuntuvat aina menevän mönkään, en meinaa vain sitä että suunnitelmat kusisivat, vaan silloin minulle tai jollekin läheiselleni tuppaa tapahtumaan jotain ikävää. Uudet vuodet muuten vain ovat olleet masentavia epäonnistumisellaan. Nyt odotan kauhulla koko tulevaa vuotta, en vain uuden vuoden pippaloita. En nimittäin osaa yhtään sanoa, kuinka rohkeana ja uusin voimin palaankaan elokuussa lukion penkkejä kuluttamaan ja useaksi vuodeksi. Se kolme vuotta -ajatus siinä kai eniten kauhistuttaa. Ja se, että sen kolmen vuoden jälkeen urasuunnitelmia ajatellen minun täytyisi muuttaa Ouluun moneksi vuodeksi. Toisin sanoen ajattelen, että lapsuus oli sitten tässä ja se loppuikin yllättävän ja liian nopeasti. Nämä ja monet muut ahdistavat ajatukset pyörivät päässäni jatkuvasti, eli minulla on koko ajan ahdistusta. Tätä tarkoitin eilen sillä, etten osaa olla hetkessä vaan ajattelen liikaa tulevaa. Ja nämä ajatukset varmaankin ruokkivat minua keväällä vaivanneita paniikkihäiriöitä. Ei niitä kyllä sen kevään jälkeen ole esiintynyt, mutta kuka tietää mikä ne taas laukaisee...
Nyt kuitenkin yritän tulevan viikon elää hetkessä ja ottaa kaiken ilon irti yhteisestä ajasta Ellin ja muiden serkkujen kanssa!

Rohkeaa ja parempaa vuotta kaikille!