Tänään heräilin puoli yhdeksän aikaan ja päivän aikana oon saanu aikaseksi hieman opiskeltua englantia ja mantsaa, mutta silti niin vähän, että en usko että saan kursseja tämän kevään aikana tehtyä... Viikonloppukin menee töissä. Noiden lisäksi olen kattonut tv:tä (joojoo kaikkia kiinnostaa niin vitusti) ja oon miettiny asioita. Päädyin tulokseen, että mun ei varmaan kannata ajatella, se johtaa luultavasti vaan ongelmiin. Ei luoja, että nyt vituttaa. En uskalla oikein ees kysyä kenenkään mielipidettä asiaan, koska kuulostan kusipäältä jo silloin, kun esitän kysymyksen. Jospa antaisin vaan ajan kulua. Ehkä se auttaa. Ehkä. Oispa siistiä olla kilppari. Vois vaan vetää raajat ja varsinkin pään kuoren sisään ja köllötellä siellä aivan omassa rauhassa, eikä kukaan kysele mitään. Muutaman kerran saattaa käydä koputtelemassa kuoreen, mutta ajan kanssa kyllästyy ja toivottavasti ajattelee, että ei se siellä ole, eikä enää tule koputtelemaan.
Asiasta toiseen, tahtoisin kysyä teiltä, että kuinka nopeasti/helposti te rakastutte? Tai ootteko koskaan rakastunu? Hmm, aika pelottavaa ajatella tiistai-iltapäivänä näin syvällisiä asioita. Ei oikeen ajatusten hukuttaminen kouluhomminkaan onnistu, kun ajatukset koko ajan harhailee, eikä opiskelusta tule oikein mitään. I feel like I'm screwed in so many ways.
