Ei mitään hätää, jos ei omat voimat riittäneet

"En riittävästi yrittänyt, 
Sinut viereltäni olen häätänyt, 
Ei kaipaus vähene vaikka tiedän etten sinua ansaitsekkaan 
Olen silti jotain ymmärtänyt


Ei rakkaus käyttämällä kulu se, vahvistuu 
Eikä liekki pala vakan alla se, tukahtuu 
Eikä maailma paremmaksi muutu, jos ei
sitä paremmaksei tee,
Eikö siis yritettäisi vielä uudelleen?"
- Haloo Helsinki!: Kuule minua -

At the moment I'm kind of confused. 

On ollu viime ajat vähän ylä- ja alamäkiä ja kun ei aina itekkään tiedä, kummassa mennään milloinki. 

Yhteen päivään voi mahtua runsaasti molempiaki. Tänään päivä oli melko tasasta tallausta, mutta illat aiheuttaa tämmöstä paskanjauhamista..

Jännittää yks asia ihan hulluna. Jännitys on omalla tavallaan hyvää, omalla tavalla pahaa. Pahaa sen takia, että se jännitys on pelottavaa jännitystä. Eli jännitän, koska pelottaa. Hyvää sillä tavalla, että tiedän, että nyt asiassa mennään johonki suuntaan. Onneksi multa kuitenki löytyy takaa vahva soturijoukko.

Perjantaina olisi kolmeen koulua, viimeisenä tanssiharkat, jotka on tosi jees. Vaikka oonki kemmanen tanssija. Tanssiharkkojen jälkeen olisi edessä automatka Roitowniin ja jatkoa yöjunalla kohti Keski-Suomea. Sunnuntaina kummipojan ristiäiset siis, nimestä mulla ei vielä ole tietoa, mutta oon aivan innoissani! ♥ Mulla on jo kasteristi ja kortti hommattuna, ja hyvä, etten oo heti nutukkaita ja kaikkea muutaki hommannu. Melkeinpä mieli tekis!

Tällaista, kiitos.

Mutta saanenko kysäistä, missä ihimeessä talvi kuppaa?!?! Tää on järkyttävää. Täällä sataa vettä useammin ku on pakkasta. Tähän aikaan kuuluis olla jo lunta ja järvet suurinpiirtein jäässä ja kohta porotokka aidassa meilläki, mutta eiiiiii. Itku tässä tulee, missä on mun talvi. Ja erotukset. Ja pakkasyöt. Ja joulu.