Another day, another way

"Ja don dájat:
Ráhkes ustit čuoččo mu
bálddas vaikko mun leange
dakkáraš unna jalla."
- SomBy: Unna Jalla -

Day 02- A picture of something you cannot live without

Pahoittelen, että kuva on näinkin laadukas...

Tänään on siis viimein se odotettu päivä: maanantai!
En olis uskonu, että joskus odotan maanantaita näin innoissani, vaikka ei se kamalasti ole tehnyt eroa viime kuukausina mun päivärutiineihin, kun tuo koulukin on aikalailla taka-alalla. Mutta tosiaan, paras ystäväni Elli tulee tänään ja olen aivan mahottoman ilonen siitä! Nähtiin viimeksi elokuun alussa meidän pikkuveljien kriparin päätösliturgiassa (jossa muuten olin isosena) ja sielläkin nähtiin se muutama tunti, josta vietettiin yhdessä pätkittäin yhteensä ehkä se puoli tuntia? Mmmm... nice.
En vaan vielä tiedä kuinka kauan Elli on täällä, toivottavasti uuden vuoden yli. Musta nimittäin on alkanut tuntumaan siltä, että sekoan kohta, jos en pääse ulos talosta esim. kelkkailemaan. Niin, tiedä sitten mitä kelkkailusta tulee, kun yksi kelkka on veljen, yhdessä ei valot pelaa ja kolmannesta on tela poikki, eli se ei ole aivan käyttökuntoinen. Ellin isänkään kelkatkaan eivät taida juuri paremmassa kunnossa olla. Samapa tuo, yhteinen aika on sitä parhainta!

Minä odotan uutta vuotta toisaalta kauhuissani, toisaalta innoissani. Innoissani siksi, että onhan se kuitenki uusi vuosi, uudet mahdollisuudet ym. kliseistä. Kauhuissani taas siksi, että uusi vuosi juhlana ja juhannus eivät ole juuri minun puolellani olleet. Juhannukset ovat pahempia, ne tuntuvat aina menevän mönkään, en meinaa vain sitä että suunnitelmat kusisivat, vaan silloin minulle tai jollekin läheiselleni tuppaa tapahtumaan jotain ikävää. Uudet vuodet muuten vain ovat olleet masentavia epäonnistumisellaan. Nyt odotan kauhulla koko tulevaa vuotta, en vain uuden vuoden pippaloita. En nimittäin osaa yhtään sanoa, kuinka rohkeana ja uusin voimin palaankaan elokuussa lukion penkkejä kuluttamaan ja useaksi vuodeksi. Se kolme vuotta -ajatus siinä kai eniten kauhistuttaa. Ja se, että sen kolmen vuoden jälkeen urasuunnitelmia ajatellen minun täytyisi muuttaa Ouluun moneksi vuodeksi. Toisin sanoen ajattelen, että lapsuus oli sitten tässä ja se loppuikin yllättävän ja liian nopeasti. Nämä ja monet muut ahdistavat ajatukset pyörivät päässäni jatkuvasti, eli minulla on koko ajan ahdistusta. Tätä tarkoitin eilen sillä, etten osaa olla hetkessä vaan ajattelen liikaa tulevaa. Ja nämä ajatukset varmaankin ruokkivat minua keväällä vaivanneita paniikkihäiriöitä. Ei niitä kyllä sen kevään jälkeen ole esiintynyt, mutta kuka tietää mikä ne taas laukaisee...
Nyt kuitenkin yritän tulevan viikon elää hetkessä ja ottaa kaiken ilon irti yhteisestä ajasta Ellin ja muiden serkkujen kanssa!

Rohkeaa ja parempaa vuotta kaikille!

Uudistunut blogi, innokkaampi bloggaaja?

"Minne meet,
vaikka kuinka vuodet sua kohtelee,
vaikka pettyisitkin rakkauteen,
vaikka viima vielä käy sydämeen,
olet ihme minne ikinä meet."
- Juha Tapio: Ihme -

Okei, eli varotan jo etukäteen, että oon aika amatööri bloggaajana ja hirveän laiska päivittään blogia. Toivotaan nyt kuitenki, että tää toinen yritys on menestyksekkäämpi kuin se ensimmäinen. Alotan helpolla, elikkäs kuvahaasteella, joka alkaa tänään.

Day 01 - A recent picture of you and 15 interesting facts about yourself
Hahah, joo... Tuorein kuva minusta ja itseasiassa "joululahja" ystävälleni Adrianille.

1. Olen kolttasaamelainen ja erittäin ylpeä siitä.
2. Asun Sevettijärvellä, elikkäs aivan pohjoissuomessa 40km Norjan rajalta.
3. Lopetin lukion lokakuun alussa. Tai siis silloin minun piti lopettaa vain sen 2. jakson ajaksi, mutta sen päätyttyä totesin, että haluankin lopettaa kokonaan. Teen joitain lukiokursseja kotona vuoden aikana, eli en siis ole täysin heittänyt opiskelua. Eikä koulun lopettaminen johtunut siitä, että opiskelu olisi ollut liian raskasta, vaan sen vuoksi, että kotoa muuttaminen oli.
4. Tämän vuoden aikana keskityn siis pääasiassa koltansaamen opiskeluun ja haluan perehtyä enemmän näihin poronhoidon saloihin... Ja haluan olla enemmän ulkona, käydä tunturissa, kelkkailla. Tehdä asioita, joita olen halunnut jo aiemmin tehdä, mutta en koskaan saanyt aikaiseksi.
5. Tulevaisuudessa tahtoisin koltansaamenopettajaksi tai muuksi kulttuuri-/kielityöntekijäksi ja muuttaa takaisin tänne Sevettijärvellä. Sehän siis edellyttäisi opintoja Oulussa Giellagas-instituutissa.
6. Kuten edellisestä voi päätellä, saamen kielet ja kulttuurit ovat lähellä sydäntäni.
7. Pelkään eläimiä ja muurahaisia aivan kamalasti! Hämähäkit eivät juuri hätkähdytä, mutta mm. muurahaiset, karhut, sudet ja kissat saavat sydämen pomppaamaan kurkkuun.
8. Rakastan Lappia! En voisi kuvitella eläväni loppuelämääni kaupungissa, pohojonen on syvällä sydämessä ja tuntuu pahalta ajatella 5-7:ää vuotta Oulussa. Huh.
9. Haluaisin osata pohjoissaamea. Osaan sitä jonkin verran ja ymmärrän melko paljon, mutta haluaisin osata puhua sitä sujuvasti.
10. Tahtoisin käydä Kroatiassa! En tiedä miksi se niin paljon houkuttaa, mutta jotenkin se vain kiehtoo.
11. En hallitse hetkessä elämistä. Ajattelen asioita aina tulevaisuuteen, joten en juuri tee äkkilähtöjä mihinkään tai toimi päähänpistojen mukaan. Sinänsä se on hyvä puoli, ettei tee tyhmyyksiä, mutta toisinaan tuntuu että jää paljosta paitsi ja liian pitkälle ajattelu aiheuttaa toisinaan kamalasti ahdistusta.
12. Oikeastaan olen aika ujo, vaikka pienessä kaveripiirissä minulla onkin ongelmia pitää suuni kiinni. Mutta isommassa ja tuntemattomammassa porukassa minusta ei juuri ääntä lähde ja jotkut sosiaaliset tilanteet aiheuttavat ahdistusta. En pidä kaupungeista mm. siksi että siellä on paljon ihmisiä, joita en tunne.
13. Rakastan musiikkia! En itse osaa soittaa mitään tai oikeastaan laulaakaan, vaikka vieressäni lojuukin basso ja vahvistin, joita on enemmän käyttänyt serkkuni kuin minä itse. Musiikki selventää ajatuksia ja siihen voi purkaa agressioita ja ties mitä millonki!
14. Kahvi. Se koukuttaa. Olen juonut kahvia pienestä asti, enkä pääse siitä eroon. Sama teen suhteen, mutta kahvi on pahempi.
15. Paras ystäväni asuu Norjassa, joten näen häntä harvoin: muutamasti vuodessa. Kamala ikävä! Onneksi hän tulee huomenna!